Ja kitara soi...
Liian kireä ol`hälle
viulun kieli.
Siis syttyi päässä lamppu,
häll` siis aukeni mieli.
Mikä on tuo soitin,
muistuttaa luuttua?
Miten se voi
sylistäni puuttua?
Asteli Japanin kauppaan,
aivan juoksulaukkaa.
Halasi muotoiltua ruusupuuta,
hymy koristi suuta.
Ei joutunut soitin,
leijonan kitaan.
Siis ei haudalla,
koristanut risti,
koska sen pelasi
Routarajan kitaristi.
Treenasi tunteja,
päiviä ja öitä.
Hoiti sitä kovasti,
etsi kitaralle töitä.
Pääsi soitinten huvipuistoon,
siis studioon.
Nyt lopetus sopii,
tämän runon kuvioon.
- pAtE -